Törmään aika usein tarjouspyyntöihin, joissa samaan kilpailutukseen on paketoitu tolkuton määrä eri järjestelmiä. Samalla tarjouspyynnöllä saatetaan hakea järjestelmiä taloushallintoon, palkanlaskentaan, HR-tietojen hallintaan, henkilöstön kehittämiseen, rekrytointiin, matkalaskujen hallintaan, työvuorosuunnitteluun, projektinhallintaan, laskutukseen ja vaikka mihin. Optiona vielä työsuhdepolkupyörät ja hammashoito (no ei onneksi sentään). Ja kaikki yhteen kiinteään hintaan. Mitä järkeä tässä on? Tai miksi tässä ei olisi järkeä? Optiona työsuhdepolkupyörät ja hammashoito. Sinänsä kuulostaa ensi alkuun hyvältä, että haetaan ratkaisua yhdeltä toimittajalta, joka kerralla pystyisi ratkaisemaan kaikki tarpeet. Vietäisiin läpi vain yksi käyttöönottoprojekti (vaiheittain), toimittajalta tulisi vain yksi lasku ja kun on hankittu näin laaja kokonaisuus, niin totta kai siinä tulee silkkaa säästöä. Lisäksi olisi vain yksi vastuutaho, jota syyttää, jos jokin palanen ei toimi. Näinkö on? Mietitäänpä hetki. Kuinka monelta järjestelmätoimittajalta löytyy kaikki edellä luetellut osa-alueet sellaisessa paketissa, että kaikki osa-alueet täyttävät niille asetetut pakolliset vaatimukset, ovat miellyttäviä käyttää, joustavat asiakkaan tarpeisiin ja tietysti keskustelevat automaattisesti keskenään? Ja vielä siten, että hinta on alhainen? Eipä taida montaa löytyä. Saattaapi käydä niinkin, että yhtään tarjousta ei kolahda postiluukusta. Hyvällä tuurilla tulee tarjous, jossa kaksi tai useampi toimittajaa ovat lyöneet hynttyyt yhteen (siis ko. tarjoukseen) ja tarjoavat joko ryhmittymänä tai alihankintasuhteina koko pakettia. Hinta vaan voi olla vähän suolainen. Saattaapi käydä niin, että yhtään tarjousta ei kolahda postilaatikkoon. Pohditaanpa hetki seuraavia kysymyksiä:
Voidaan edellä olevien kysymysten pohjalta miettiä, onko sopimus rakennettu siten, että siitä on helppo irtisanoa jokin haluttu osio pois? Jos ei, niin joko irtisanotaan koko sopimus, yritetään saada toimittajalta hinnanalennusta tai maksetaan sellaisestakin osa-alueesta, jota ei hyödynnetä lainkaan. Minkä tien valitset? Irtisanotaanko koko sopimus, jos jokin osa-alue halutaan vaihtaa? Tai onko sopimuksen sanktiointi tehty siten, että se on helppo kohdentaa oikeaan paikkaan? Jos esim. jokin yksittäinen osa-alue sakkaa, niin harva toimittaja suostuu sellaisiin sanktioihin, joissa koko järjestelmän maksuista annettaisiin hyvitystä. Etenkin, jos toimitus koostuu usean toimittajan ryhmittymästä tai alihankintasuhteista. En sano, että kokonaisvaltaiset ERP-järjestelmät olisivat täysin kelvottomia ratkaisuja, mutta jos hankinnan kokonaisarvoksi on arvioitu muutama sata tuhatta euroa, on turha kuvitella, että saadaan yhtään kelvollista tai järkevää tarjousta. Jos halutaan (hinta-laatusuhteeltaan) mahdollisimman hyvä ratkaisu eri tarpeisiin, täytyy hankintaa lähteä pilkkomaan pienempiin osiin. Tätä varten on syytä tehdä huolellinen markkinakartoitus / -vuoropuhelu, jolla varmistetaan, mitä osa-alueita eri toimittajilta löytyy ja minkälaisissa kokonaisuuksissa hankinta on järkevää tehdä. Onneksi myös tuleva uusi hankintalaki pakottaa jakamaan hankintaa osiin. Pilkotaan hankinta osiin ja tehdään huolellinen markkinavuoropuhelu. Jos nyt mietit vielä, miten sitten erillisten järjestelmien välillä tieto kulkee, niin ole huoletta! Eri järjestelmät saadaan kytkettyä kyllä oikein toteutetuilla rajapinnoilla yhteen. Ja silloin myös yksittäisten järjestelmien vaihtaminen on helpompaa, kun koko pakettia ei tarvitse räjäyttää auki. Toki tämäkin pitää osata ottaa huomioon jo tarjouspyynnössä ja ratkaisua valittaessa. Ja mielellään hiukan yksityiskohtaisemmalla määrittelyllä, kuin tyyliin "Järjestelmä keskustelee tarvittavilta osin vähintään seuraavien järjestelmien kanssa:...". Jos lähdet hankkimaan valtavaa kokonaisuutta eri järjestelmiä yhdellä tarjouspyynnöllä, on täysin tuuripeliä, minkälaisia tarjouksia saat. Jos lainkaan. Luuletko, että toimittajat odottavat Hilmaa räpläten kieli pitkällä, että juuri sinun tarjouspyyntösi julkaistaan ja taipuvat kaikkeen mahdolliseen, mitä keksit pyytää, jotta saavat tarjota juuri sinulle? Ei, valitettavasti toimittajat(kin) tekevät valintaa, mihin tarjouskilpailuihin on järkevää milloinkin osallistua. Luuletko, että toimittajat odottavat Hilmaa räpläten kieli pitkällä juuri sinun tarjouspyyntöäsi? Tolkun IT-hankinnat – tolkullisten järjestelmähankintojen puolesta! Blogisarjassa pureudutaan järjestelmähankintojen maailmaan ja annetaan vinkkejä, joita noudattamalla onnistut paremmin järjestelmähankinnoissa. Vinkit sopivat yhtä hyvin niin yksityiselle kuin julkisellekin sektorille organisaation kokoon katsomatta. Miksi järjestelmähankkeissa niin usein aikataulu pettää? Osoittaako syyttävä sormi aina toimittajaa kohti, vai osaatko katsoa myös peiliin? Otapa lyhyt aikalisä ja lukaise ajatuksia sopivan aikataulun merkityksestä hankkeen onnistumiselle. Kuvan lintua ei vahingoitettu tätä kirjoitusta varten. Aikataulutus pettää jo hankintavaiheessa? Liian usein tilanne on se, että järjestelmälle on kova tarve, hankinnalle varattu budjetti painaa vastaan tai jonkin muun erittäin hyvin perustellun syyn vuoksi hankinta viedään läpi mahdollisimman rivakasti. Ja kun kiihdytetään liian kovaa, voi lento loppua kesken ja pahimmassa tapauksessa tulee siinä vähän vahinkoakin. Olen nähnyt lukuisten erityisesti julkisten järjestelmähankintojen menevän pieleen vain sen vuoksi, että hankinnan ja tarjouspyynnön valmistelu ja itse tarjousvaihe vietiin läpi mahdollisimman nopeasti. Koska kiire. Kun kiihdytetään liian rivakasti, voi lento loppua kesken. Haluttiin nopeasti tarjouspyyntö ulos Hilmaan ja tarjoukset pöydälle. Ei ehditty kunnolla perehtyä markkinoilta löytyviin ratkaisuihin ja miettiä omia vaatimuksia tätä kautta realistisiksi. Kaiken lisäksi toimittajille annettiin surkean lyhyt valmistautumisaika tarjouksen laatimiselle, pahimmassa tapauksessa tarjouspyyntö julkaistiin juhannusviikolla ja tarjoukset piti jättää heinäkuun loppuun mennessä. Toimittajan parhaat myyjäthän mielellään keskeyttävät kesälomansa juuri sinun julkaiseman tarjouspyynnön vuoksi? (Sivuhuomautuksena: Ainoa asia, mitä julkisessa hankinnassa kannattaa tehdä juhannusviikolla tai mieluummin heti juhannuksen jälkeen, on hankintapäätöksen lähettäminen silloin, kun riski markkinaoikeuteen päätymiselle on suuri. Toimittajan parhaat asiantuntijat ovat lomalla ja eivät ehkä huomaa koko hankintapäätöstä, jolloin voit päästä kuin koira veräjästä.) Itse tarjousvaiheen lisäksi tarjouspyynnössä saatetaan toimitusajalle asettaa kohtuuttomia vaatimuksia ja samalla viivästyssanktiot sopimuksessa on asetettu varmuuden vuoksi toimittajaa kunnolla kurittaviksi. Fiksut toimittajat vetäytyvät jo tässä vaiheessa hankkeesta, koska eivät halua lähteä hutiloiden valmisteltuun hankkeeseen liian tiukalla aikataululla viivästyssakon uhka niskassaan. Fiksut toimittajat vetäytyvät hankkeesta jo alkuvaiheessa huonon valmistelun vuoksi. Projektillekin on syytä varata väljä aikataulu Mikäli hankintavaihe saatiin vietyä läpi onnistuneesti, ei vielä voida huokaista. Tästähän se työ vasta alkaa. Ja taas usein liian kiireellä. Aikataulut laaditaan ihannetilanteen mukaan, kun kenelläkään ei ole muuta tekemistä tai mitään yllättävää ei tapahdu. Mutta kun tapahtuu! Budjetointi, tilinpäätös, kehityskeskustelut, kuluvan vuoden tavoitteen asetanta. Löytyykö kalenteristasi kolmen-neljän kuukauden rako, jolloin siellä ei olisi jotain joka vuosi toistuvaa isoa rumbaa? Niinpä. Lisäksi erilaisissa järjestelmäkäyttöönotoissa tulee vastaan erilaisia haasteita. HR-järjestelmäprojekteissa jätetään usein varautumatta riittävästi nykyisten tietojen keräämiseen ja sen vaatimaan aikatauluun. Kuvitellaan ehkä, että järjestelmätoimittajalla on jotkin maagiset työkalut, joiden avulla nykyisen henkilöstön tiedot imuroidaan asiakkaan vanhasta järjestelmästä, exceleistä ja mapeista uuteen hienoon HR-järjestelmään. Tosiasia on, että käytännössä aina tietoa joutuu joko keräämään manuaalisesti tai sitten loppukäyttäjät, esim. jokainen työntekijä itse, syöttävät osan tiedoista järjestelmään. Budjetointi, tilinpäätös, kehityskeskustelut, tavoitteen asetanta. Yritäpä siinä löytää sopiva rako käyttöönotolle! Julkaisujärjestelmien käyttöönottoaikataulut kulkevat kokonaan omassa luokassaan. Olen ollut lukuisissa rekrytointijärjestelmähankkeissa mukana, jolloin samaan aikaan sattumalta, tai suunnitellusti, on ollut menossa julkaisujärjestelmän uudistus. Suunnitelma oli, että kun uudet nettisivut valmistuvat, otetaan samalla sitten käyttöön uusi hieno rekryjärjestelmä. Olen oppinut vastaamaan asiakkaalle, että eiköhän jo varauduta plan B:hen, eli otetaan uusi rekryjärjestelmä käyttöön vanhalla sivustolla. Julkaisujärjestelmäprojekti saattoi kyllä teknisesti valmistua suunnitellussa aikataulussa, mutta jostain kumman syystä sisällön tuottaminen sinne vähän viivästyi. Plan B on aina hyvä olla. Siispä, kun olet hankkimassa uutta järjestelmää, riittävän väljä aikataulu on viimeinen, josta voit lähteä tinkimään. Ei ole turhauttavampaa tilannetta, kuin kiireessä viedä hankinta läpi ja huomata, että ei tästä mitään tullutkaan. Sitten käynnistetään hankinta uudelleen, parhaassa tapauksessa toimittajia syytellen, kun eivät kelvottomat edes viitsineet tarjousta tehdä! Tässä kohtaa on siis syytä katsoa peiliin, huokaista, nostaa oikea käsi etusormi ojossa vaakasuoraan ja osoittaa syyllistä. Sen jälkeen kääriä hihat, aloittaa alusta ja valmistella hanke kaikin puolin huolellisemmin. Tolkullisen aikataulun (ja muiden vaatimusten) kanssa. Eivät kelvottomat edes tarjousta tehneet! Tolkun IT-hankinnat – tolkullisten järjestelmähankintojen puolesta! Blogisarjassa pureudutaan järjestelmähankintojen maailmaan ja annetaan vinkkejä, joita noudattamalla onnistut paremmin järjestelmähankinnoissa. Vinkit sopivat yhtä hyvin niin yksityiselle kuin julkisellekin sektorille organisaation kokoon katsomatta. Ohjelmistoyrittäjät ry tutki vuonna 2013 yhdessä Celkee Oy:n ja Tietotekniikan liitto ry:n kanssa tietojärjestelmien hankintaa. Tutkimuksen mukaan tilaajien mielestä hankinnan kunnollinen resursointi ja valmistelu ovat tärkein tekijä järjestelmähankkeen onnistumiselle. Tämä on helppo allekirjoittaa. Usein käy niin, että kun hankkeelle ei ole osoitettu riittäviä resursseja, koko hanke ei lähde käyntiin. Toimitaan huonoilla järjestelmillä tai ilman järjestelmiä ja halua olisi uudistaa, mutta hanke ei pyörähdä käyntiin, kun kukaan ei ehdi. Vanha totuus kuvaa tätä hyvin, eli juostaan moottoritien laitaa samalla kun autot sujahtavat ohitse, mutta ei ehditä pysähtyä, jotta voitaisiin nousta kyytiin. Ilman riittäviä resursseja hanke ei lähde edes käyntiin. Kun vihdoin sitten kypsytään riittävästi tilanteeseen, lykätään vastuu jollekin ja sanotaan, että nyt täytyy saada tämä asia kuntoon. Ongelmaksi muodostuu silti usein se, että edelleenkään hankkeelle ei ole saatu riittävästi resursseja. Esimerkiksi HR-päällikköraukka joutuu YT-kierrosten puristuksessa vielä hankkimaan uuden HR-järjestelmän (jos nyt saa siihen ylipäänsä rahaa). Tässä kohtaa onkin syytä miettiä, onko talossa sellaista osaamista, jonka avulla koko hanke voidaan viedä läpi? Jos tällaista osaamista löydetään, täytyy näille henkilöille varata riittävästi aikaa hankkeen ajaksi. Ei voida olettaa, että kukaan pystyy muiden töidensä ohella viemään vaativan järjestelmähankkeen läpi. Toisaalta, ei pidä lastata koko projektia myöskään yksille harteille. Hyvä olisi olla backupia esimerkiksi sairastumisten tai muiden tilanteiden varalle, jotta projekti ei jää seisomaan. Mitä osaamista sitten tarvitaan? Kaikista tärkeintä on ymmärtää, mihin tarpeisiin ja mitä ollaan hankkimassa. Nykyisessä pilvipalveluiden maailmassa esim. teknisen osaamisen merkitys ei ole niin suuri. Monia järjestelmähankkeita voidaan viedä läpi jopa täysin ilman tietohallinnon osallistumista. Mikäli tarvitaan rajapintoja tilaajan muihin järjestelmiin (esim. AD tai IDM) ja näiden ylläpito on tietohallinnon vastuulla, tarvitaan toki IT-osastokin mukaan. Tärkeimpänä siis substanssiosaaminen siltä alueelta, mille järjestelmää ollaan hankkimassa, esim. HR:stä, myynnistä, tuotannonohjauksesta, jotta järjestelmälle osataan asettaa oikein mitoitetut vaatimukset ja projektin aikana myös uudistaa ja kuvata prosesseja. Hankintaosaamisesta on toki hyötyä, eikä muutoksenhallinnanosaaminenkaan olisi haitaksi. Sitä tarvitaan koko hankkeen läpiviennissä, mutta erityisesti jalkautuksessa. Hienointa olisi, jos talossa olisi henkilöitä, joilla on sekä osaamista että kokemusta kaikilta em. osa-alueilta. Tärkeintä on ymmärtää, mihin tarpeisiin ja mitä ollaan hankkimassa. Osaamisen ja resurssien lisäksi kaikille järjestelmille pitäisi pystyä osoittamaan ns. omistaja. Henkilö, joka viime kädessä vastaa siitä, että hankkeen tavoitteet toteutuvat, liiketoiminnan tarpeet saadaan täytettyä ja järjestelmä saadaan jalkautettua organisaatioon. Henkilö on usein myös tilaajan projektipäällikkö. Hankkeessa hän on joka tapauksessa avainroolissa. Hänellä pitäisi olla valtaa tehdä tarvittavia pienpäätöksiä projektin aikana, jotta projekti ei turhaan seiso pienen muutospyynnön hyväksynnän vuoksi. Hulluinta on se, jos jokaisesta pienestä muutospyynnöstä joudutaan kysymään lupa ylemmältä taholta. Olen usein katsonut, kun puolen tunnin lisätyöstä on lähtenyt tilaajan päässä hyväksyntäkierros käyntiin. Pelkästään tähän liittyvästä viestinnästä on tullut suurempi kulu ja toimittajan(kin) kannalta olisi ollut järkevintä alun perin tehdä ko. muutostyö veloituksetta. Hankkeen omistajalla pitää olla valta tehdä päätöksiä. Oikeilla resursseilla saat todellakin tolkullisen suunnan koko hankkeelle. Ja muista, että vähemmän on enemmän. Ei ole mitään järkeä haalia jokaiseen määrittelytyöpajaan 10 henkeä eri puolilta organisaatiota. Palaverin ajasta menee puolet siihen, kun kinastellaan täysin merkityksettömistä asioista. Ja ennen palaveria odotetaan kaikki paikalle, sähköpostin luku- ja muista tauoista puhumattakaan. Ei siis tuhlata kaikkien aikaa, vaan otetaan mukaan sellaiset henkilöt, joilla oikeasti on merkitystä (ja osaamista ko. asiaan). Mikäli huomaat, että sisäiset resurssit ovat liian ohuet hankkeelle, selvitä ulkoisten resurssien käyttömahdollisuudet ja hyödynnä niitä. PS. kirjoituksen alussa viitattuun tutkimukseen pääset tutustumaan täällä. Tolkun IT-hankinnat – tolkullisten järjestelmähankintojen puolesta! Blogisarjassa pureudutaan järjestelmähankintojen maailmaan ja annetaan vinkkejä, joita noudattamalla onnistut paremmin järjestelmähankinnoissa. Vinkit sopivat yhtä hyvin niin yksityiselle kuin julkisellekin sektorille organisaation kokoon katsomatta. Oletko kuullut joskus onnistuneesta järjestelmähankinnasta? No kyllä, onhan niitä onnistuneitakin hankintoja. Paljonkin. Jostain syystä kuitenkin jatkuvasti puhutaan epäonnistuneista hankinnoista, rahan heittämisestä pohjattomaan kaivoon ja niin poispäin. Erityisesti julkisen sektorin hankinnat herättävät tunteita, onhan kyse enemmän tai vähemmän yhteisestä lompakosta, josta raha näihin hankkeisiin kaivetaan (vertauskuvana toimisi kyllä usein säkki, josta kaadetaan). Yksityisen sektorin epäonnistuneet hankkeet eivät yleensä saa niin paljon huomiota, ellei kyse ole esimerkiksi asiakaspalveluun suoraan vaikuttavasta hankkeesta, jossa epäonnistuneen järjestelmäprojektin vuoksi vaikkapa lipunvarausprosessi menee täysin jumiin. Miksi järjestelmähankinnat sitten niin usein epäonnistuvat joko osittain tai kokonaan? Tähän lienee useita syitä ja kaikkeen ei pysty edes ennalta varautumaan, kuten olosuhteiden yllättävään muuttumiseen kesken hankkeen. Kuitenkin, hieman paremmalla valmistautumisella, käyttämällä hieman aikaa koko hankkeen suunnitteluun ja miettimällä, mitä osaamista tarvitaan ja millä tavalla eri vaiheet voitaisiin hallita paremmin, voidaan hankinnan laatua parantaa merkittävästi. Samalla työmäärä ja kustannukset jäävät todennäköisesti pienemmiksi. Epäonnistumisella on myös useita mittareita / tasoja. Jonkun mielestä hanke on onnistunut, jos projekti saatiin aikataulussaan läpi. Toisen mielestä, jos budjetti piti. Kirjoitinkin jo aiemmin järjestelmien vajaakäytöstä. Yksi epäonnistumisen laji sekin. Paremmalla valmistautumisella voidaan hankinnan laatua parantaa merkittävästi. Toimin itse ennen nykyistä työtäni lähes 15 vuotta järjestelmätoimittajan roolissa ja näin lukuisia hankintoja, joissa asiakas oli enemmän tai vähemmän hukassa tekemisessään. Myyntityössä ja toimittajan roolissa hankintaa ja tarjouspyyntöä katsoo hieman eri lasit päässä, kuin asiakas. Asiakkaan pitäisikin osata asettua myös myyjän eli järjestelmätoimittajan asemaan, jotta osaisi viedä hankinnan läpi mahdollisimman hyvin ja realistisesti. Haastehan tietysti on, että harvalla ostajalla on valtavaa (jos yhtään) kokemusta toimittajan roolista. Ja huom! en tarkoita sitä, että ostetaan vain juuri sitä, mitä markkinoilla on valmiina tai että pitäisi mukautua toimittajan asettamiin ehtoihin. Järjestelmähankinnassa, kuten yllättäen aika monessa muussakin tekemisessämme, on kuitenkin lopulta kyse viestinnästä. Miten viestiä oikealla tavalla toimittajille, mitä ollaan tekemässä ja mitä toimittajalta sekä ratkaisulta odotetaan? Hankkeen kaikissa vaiheissa. Asiakkaan pitäisi osata asettua järjestelmätoimittajan asemaan. Täytyy sanoa, että välillä suorastaan vihastuttaa, kun näkee järjestelmähankkeita, joissa ilmiselvästi ei ole mitään tolkkua, eikä ostaja ole tilanteen tasalla. Tämä on muuten mielenkiintoinen sana, tämä ”tolkuttaa”. Joku sivistyssanakirjakin taitaa määritellä sen jankuttamiseksi tai jopa nalkuttamiseksi. Itse pidän sanaa erittäin sopivana silloin, kun jokin hanke yritetään saada raiteilleen asiaperustein. Jos ei kerrasta mene jakeluun, niin pitää tolkuttaa. Tolkuttaminen on paikallaan silloin, kun hanke yritetään saada raiteilleen asiaperustein. Lähdin kirjoittamaan näitä artikkeleita sillä ajatuksella, että pureudun pala kerrallaan järjestelmähankinnan eri vaiheisiin ja erityispiirteisiin sekä miten niihin olisi hyvä varautua. Saatanpa jossakin osassa pureutua johonkin erityisaiheeseen, vaikkapa HR-järjestelmiin. Hankinnalla muuten käsitän tässä yhteydessä koko hankkeen elinkaaren. Hankinta ei ole valmis vielä siinä vaiheessa, kun sopimuksessa on nimi, vaan vasta sitten, kun se on onnistuneesti jalkautettu organisaatioon ja toimintatavat samalla uudistettu. Hankinta on valmis vasta sitten, kun se on onnistuneesti jalkautettu organisaatioon. Tolkku alkaa siitä, kun tunnistat, että jotain voisi tehdä paremmin ja otat asiaksesi tehdä. Pysy siis kuulolla! Tolkun IT-hankinnat – tolkullisten järjestelmähankintojen puolesta! Blogisarjassa pureudutaan järjestelmähankintojen maailmaan ja annetaan vinkkejä, joita noudattamalla onnistut paremmin järjestelmähankinnoissa. Vinkit sopivat yhtä hyvin niin yksityiselle kuin julkisellekin sektorille organisaation kokoon katsomatta. Kuulin erään asiantuntijaorganisaation HR-järjestelmän käyttöasteesta. Uusi järjestelmä hankittiin pari-kolme vuotta sitten ja sen piti kattaa laajasti työsuhteen elinkaaren hallinta lähtien rekrytoinnista uuden työntekijän tietojen perustamiseen, perehdytykseen, työntekijän osaamisen kehittämiseen ja päättyen lopulta työsuhteen päättämisen toimenpiteisiin. Olin silloin itsekin tarjoamassa asiakkaalle ratkaisua, mutta se rankattiin heti alkumetreillä pois, koska ratkaisussa ei ollut mukana palkanlaskentaa ja asiakas näki ehdottomana, että palkanlaskentaosio pitää olla samalta toimittajalta. Tilanne on tällä hetkellä se, että HR-järjestelmä on käytössä kyllä aktiivisesti palkanlaskennassa ja palkanlaskijat ovat siihen oikein tyytyväisiä. HR-järjestelmää käyttää vain muutama esimies. Paha vaan, että palkanlaskijat ovat lähes ainoa käyttäjäryhmä, joka HR-järjestelmää tällä hetkellä käyttää. Organisaatiossa on lähes 1 000 työntekijää ja järjestelmää käyttää työsuhteen elinkaaren hallintaan ainoastaan muutama esimies. En tietenkään voi ko. organisaation puolesta sanoa, miksi tilanne on tämä, mutta uskaltaisin veikata syyksi yhtä tai useampaa seuraavista:
Kissaa ei uskalleta nostaa pöydälle ja peruuttaa hankkeessa. On jotenkin erikoista, että tänä päivänä kun puhutaan paljon digitalisaatiosta, digiloikasta, tuottavuudesta, ketterästä HR:stä ja muusta organisaation toimintaa lähtökohtaisesti tehostavasta, tehdään samaan aikaan todella huonoja järjestelmähankintoja, jotka tuottavuudeltaan ovat pahimmillaan negatiivisia. Pahinta lienee se, että vaikka projektin aikana huomattaisiin, että ratkaisu ei ehkä olekaan toimiva, vaan suurin osa tavoitteista jää saavuttamatta, kissaa ei uskalleta nostaa pöydälle ja kyseenalaistaa etenemistä. Luonnollista tietenkin, koska jos itse on perusteltu kyseisen järjestelmän hankinta, olisi kovin uskaliasta kritisoida tätä päätöstä. Sekin on hyvä huomata, että vaikka tilanne näyttäisi nyt siltä, että on tehty väärä hankinta eikä tästä tule mitään, ei se välttämättä tarkoita, että projekti pitäisi keskeyttää. Aina voi parantaa suoritusta ja suunnitella esim. jalkautuksen paremmin. Tai tehdä tilanteen uudelleen arvioinnin ja korjata muuten suuntaa. Nostetaan kissa pöydälle, ennen kuin on myöhäistä! Tiedätkö organisaation, jossa järjestelmähanke uhkaa mennä puihin jollakin edelläkuvatulla tai muulla tavalla? Ilmianna itsesi tai tuntemasi organisaatio, niin nostetaan kissa pöydälle, ennen kuin on myöhäistä!
|
Arkisto
February 2021
Kategoria
All
|